<-- takaisin etusivulle

Knallivaras

NimiKnallivaras Omistaja Soarin VRL-10086
Skp. ja rotusuomenhevonen, ori KasvattajaSoarin VRL-10086
RekisterinumeroVH15-018-0221 KoulutustasoHe A, 110cm
Syntymäpäivä13.03.2014 (katso ikä) PainotuslajiYleispainotus

KTK-II
© SN

Luonnekuvaus

Knallivaras, arkisemmin käsittelijänsä karjumana Kalle, on tosiaan melkoinen persoona. Perusluonteeltaan ori on moukkamainen ja mä-oon-aina-oikeassa, ja Kallen temppuilut saavat tallityöntekijät menettämään järkenä harva se päivä. Aamu alkaa karsinan ovea kolistelemalla, heinien kun pitäisi ilmestyä turvan eteen välittömästi. Ennen kuin Kallen voi lähes turvallisesti taluttaa karsinastaan, kannattaa tehdä useita peruutuksia, lähinnä vain todistellakseen itselleen että on muka kontrollissa sekä naru kiepauttaa aina turvan ympäri. Tarhaan vienti sujuu onneksi lähes aina harmittomasti, mutta matka laitumelle on ihan eri juttu. Ruohonhimoinen katujyrä marssii tasan sitä tahtia kuin itse haluaa, ja kirsikkana kakun päällä tykkää juuri ennen porttia vetäistä aivan syyttä spurtin vasempaan, raahaten kovaonnisen taluttajansa mukanaan pusikkoon. Varsinaisesti naistenmieheksi ei Kallea voisi luonnehtia, sitä kun ei useimmiten voisi leidit vähempää kiinnostaa, mutta jostain syystä kaikki tammat ovat aina lääpällään tuohon uppiniskaiseen kovikseen.

Ainoa syy, miksi Kalle edelleen on tallissamme "piristämässä" kaikkien päivää on sen kapasiteetikkuus ratsastaessa. Selkään noustessa ei tapahdu mitään taikatemppua, jossa oriista tulee silmänräpäyksessä kuin mikäkin päivänsäde, mutta jos ratsastaja on kartalla kuinka Kallen kanssa kannattaa toimia, on lopputulos hieno. Kallea ei ikinä voi kiertää pikkusormen ympäri ja pitää täydessä kontrollissa jättämättä sille lainkaan sananvaltaa, se on fakta, mutta kompromisseillä päästään jo pitkälle. Koulukentällä orin on parempi antaa itse katsoa sopiva muoto ja ryhti, koska sen se kyllä osaa. Repimällä, nykimällä tai millä tahansa muullakaan vippaskonstilla ei Kallea saa nätisti väännettyä, ratsastajan on parempi siis keskittyä kertomaan tiet ja tahdin. Kokonaisuudessaan hevosella on todella hienot askellajit eikä liikkeistä takuulla puutu näyttävyyttä. Lisätty ravi sekä valtava laukka ovatkin sen bravuurit. Esteradalle siirryttäessä Kalle on elementissään. Pää korkealla ja korvat hörössä tepastelevaa oria voi usein olla hankala saada odottamaan vuoroaan, ja ei kiesus kun se sitten tulee.. Kalle ponkaisee vauhtiin valtavalla voimalla eikä tykkää turhia hidastella, rehellisesti sanoen ei oikeastaan hidasta lainkaan. Kuskille ei siis tee yhtään pahaa olla samankaltainen hurjapää tai peloton ratsastaja. Kaikenkarvaiset esteet ylitetään, mitäpä pelkoja oriilla olisikaan.

Kaikkien yllätykseksi Kalle ei ole lainkaan hirveä hevonen, mitä tulee toisten lajitovereiden kanssa olemiseen. Laumassa ori on sosiaalinen, vaikkakin aina härnäämässä muita nykimällä riimusta tai omistajan iloksi repimässä loimesta. Itse asiassa muuten niin mahtailevasta luonteestaan huolimatta se ei ole edes lähelläkään johtajan asemaa. Tarhassa, laitumella, tallissa tai vaikka maastotiellä on aina aivan pakko tervehtiä ja kysellä kuulumisia jokaiselta kaviot omistavalta. Vaikka ihmisväen mielestä on kovin herttaista oriin yrittäessä parhaansa mukaan olla seuraksi heppatovereilleen, vaikuttavat ne usein kyllästyneiltä Kallen tunkiessa aivan kylkeen. Onneksi sillä kuitenkin on luottoystävä laumassa, eivätkä oripojat näe yhtään tylsää päivää yhdessä. Summatakseni Kallen pienen elämän pähkinänkuoreen, se ei yksinkertaisesti ole ihmisistä pitävää tai kunnioittavaa sorttia, mutta rakastaa oikeaa hevosen elämää laumatovereiden ja vauhdin parissa.


Sukuselvitys

isä

Silinterivintiö KISS
sh, 152cm, vkk
YLA1, ERJ-I, KTK-II

ii.

Verivana
sph, 143cm, m
YLA2

iii.

Herra Punainen

iie.

Suklaakukka

ie.

Neliapila
sph, 142cm, rn
Ch, YLA2, KTK-III

iei.

Reima

iee.

Terttu

emä

VIR MVA Ch Pissaliisa HUI
sph, 138cm, trn
SV-I, KRJ-I, YLA2, KTK-III, Ch-M

ei.

VIR MVA Ch Puukkojunkkari
sph, 140cm, prt
KRJ-I, YLA2, KTK-I

eii.

Vinskin Taskumatti

eie.

Heijulan Hulla

ee.

Iik Ylikilo
sph, 136cm, trn
SLA-II

eei.

Molopottu

eee.

Lätkävaimo
Näytä sukuselvitys / piilota

iii. Verivanan isä Herra Punainen oli musta suomenhevosori. Nuorena se kilpaili este- sekä koululuokissa, mutta vanhemmalla iällä painoittui pelkästään kouluun. Esteillä ori oli hankala ja liian häslääjä. Esteillä se soveltui vain kokeneille ratsastajille, jotka saivat sen pidettyä hanskassa. Lapsista se kuitenkin tykkäsi ja niitä se kyyditti mielellään hitaasti, mutta varmasti. Herra Punainen kuoli ähkyyn ollessaan 16-vuotias. Jälkeläisiä se jätti maailmaan yhteensä viisi kappaletta, joista kolme on mustia.

iie. Suklaakukka oli rautias suomenhevostamma, jota käytettiin kouluratsuna koko elämänsä ajan. Tamma oli luonteeltansa virkeä ja piti syömisestä todella paljon. Usein se karkasikin taluttajiltansa syömään maukasta ruohoa puskiin, joskus ratsastaessakin se saattoi työnteon sijasta ryhtyä ruokailemaan kesken ratsastuksen. Ratsuna tamma oli kuitenkin nopea ja innokas, ja se sopi kaikenlaisille ratsastajille. Se oli niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin suosiossa. Vanhempana se muunmuassa kilpaili vaativa B-tasolla kouluratsastusta ja menestyi siinä mainiosti. Estekisoissakin se pyörähti, mutta palkintoja ei siltä saralta sadellut. Tamma jouduttiin lopettamaan 22 vuotiaana selkä- ja jalkavaivojen vuoksi.

iei. Reima oli 145 cm korkea suomenpienhevosori. Väriltään Reima oli punaruunikko, painotukseltaan lähinnä valjakkopainotteinen, mutta toisinaan myös kouluratsastuskilpailuissa kisannut. Tämä oriherra oli Antti Mäkisen kasvattama herrasmies, joka nähtiin toisinaan myös näyttelyissä. Ori ei niinkään ykköspalkintoja keräillyt, mutta menestyi kuitenkin ihan kohtalaisen hyvin silläkin saralla. Valjakkoajossa ori oli kuitenkin täysin elementissään ja pärjäsikin kilpailuissa erittäin hyvin. Reima ehti saada elämänsä aikana miltei kymmenen jälkeläistä, joista jokainen on nykypäivänä jollain saralla menestynyt hevonen.

iee. Terttu, eli Neliapilan emä, oli 148 cm korkea suomenhevostamma. Terttu oli väriltään rautias, mutta omasi suuret valkeat merkit päässään sekä jaloissaan. Terttu oli painotukseltaan kouluratsastuspainotteinen, mutta se nähtiin toisinaan myös rataesteillä, sekä kenttäratsastuskilpailuissa - varsinainen monitoimihevonen tämä tamma siis oli painotuksestaan huolimatta. Kilpailuissa runsaasti kiertänyt tamma ei ollut mikään ihmeellisesti pärjännyt, saati voittanut, mutta taitava opetushevonen se oli nuorelle kilpailuttajalleen. Luonteeltaan Terttu oli hyvin energinen, mutta helposti käsiteltävä. Se oli todella sisukas ja menevä suomenhevonen, ehdottomasti juuri sellainen, mitä suomenhevosilta odotetaankin. 17-vuotiaana tamma siirtyi vielä siitostammaksi muutamaksi vuodeksi ja ehtikin saada elämänsä aikana neljä upeaa jälkeläistä.

eii. Vinskin Taskumatti oli vain 141cm korkea suomenpienhevosori, mutta koostaan huolimatta osaava kouluratsu. Oriilta odotettiin paljon jo varsana ollessaan hyvästä suvusta ja omatessaan hienot liikkeet, eikä se tuottanut omistajilleen pettymystä. Ponikokoinen rautias eteni kouluratsastuksessa kansalliselle tasolle asti sekä valloitti rehellisellä ja luotettavalla luonteellaan. Vinskin Taskumatti ei liehuvaa harjaansa lukuunottamatta ollut kovinkaan erikoinen ulkonäöltään, mutta silti luottoratsuna ja rusettihaina yksi talliväen kestosuosikeista. Ori menehtyi 26-vuotiaana yöllä karsinassaan luonnollisesti, ja sai elää viimeiset vuotensa nauttien rapsutuksista ja rentoutuen.

eie. Heijulan Hulla on melko tavallinen perheratsu, kooltaan pienehkö ja luonteeltaan lempeä. Omistajaperhe kuitenkin rakastaa raahata tamma jos minkälaisiin kissanristiäisiin, joten lopputulemana Heijulan Hulla on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja vanhemman tyttären kanssa se on käynyt aluetason koulukilpailuissa välillä menestyen. Tamma on kaunis punaruunikko piirtopää, tosin kesäisin sen harja ja häntä ovat säälittävät nysät lievän kesäihottuman vuoksi, joka tosin onneksi ei ole periytynyt jälkeläisille. Heijulan Hulla on loistava opetusmestari: pitkähermoinen, muttei ihan yksinäänkään suorita kouluratoja. Huumorintajuakin tammalta löytyy ja Hulla viettää edelleen hassunhauskaa arkea rakkaan perheensä kultamussuna.

eei. Molopottu ruunattiin melko nuorena, ja se ehti saada vain yhden jälkeläisen. Ruunauksen jälkeen hevosen suorituskyky parani hurjasti ja Molopottu alkoi todella nousemaan kouluratsastuksessa tasolta seuraavalle. Suomenhevonen tosin oli hieman hidasälyinen, eikä tosiaakaan sellaista riehuvaa tyyppiä. Radalla Molopottu suoritti tehtävänsä siististi ja tarpeen tullen osasi nostaa askeltaankin, mutta muuten ruuna ei pitänyt itsestään paljoa meteliä. Kisauransa jälkeen 160cm korkea Molopottu myytiinkin pikkuruiseen ratsastuskouluun opettamaan uusia ratsastajanalkuja. 21-vuotiaana selkävaivat alkoivat haittaamaan elämää niin paljon, että Molopottu päätettiin lopettaa.

eee. Lätkävaimo oli melkoinen diiva pienhevoseksi. Vain 145cm korkea tamma oli sitä mieltä, että kaikki oriit rakastivat sitä, käsittelijät olivat palvelijoita ja ratsastus oli sen showhetki. Toisaalta tämän tamman askel nousikin melkoisen reippaasti, niin lisätyissä askellajeissa kuin esteidenkin yli. Lätkävaimo kilpaili pääosin kenttäratsastuksessa ja sen voimakastahtoisuus teki siitä loistavan maasto-osuudella. Tummanruunikolla oli pörröinen poninharja, leiskuvat silmät sekä aina punainen rusetti hännässä. Koska Lätkävaimo oli kohtalaisen hankala käsitellä, se pysyi vain yhdellä omistajallaan koko elämänsä, ja tämä todella rakasti hullua tammaansa. Tamma eli prinsessan elämää loppuun saakka, kunnes 26-vuotiaana menehtyi luonnollisesti omassa karsinassaan.


Jälkeläiset

Kalle on tarjolla myös ulkopuolisille tammoille. Laatuarvostelutavoitteinamme on ERJ, KERJ, KRJ, YLA sekä SLA.
s. 02.04.2015 - o. Viisikon Hatuntekijä - e. Vennamon Eirika - om. kuristaja (SV-III)

Päiväkirja 0 valmennusta (0 koulu, 0 este), 4 päiväkirjamerkintää

Päiväkirjamerkintä 20.10.2015, kirjoittanut omistaja
Aivan alkuun mallailin Kallen selkään uutta ostamaani tummansinistä satulahuopaa ja maailman muhkeinta romaania. Onneksi romaani tuntui ratkaisevan viimein ongelmat satulan istuvuuden kanssa, jes! Tänään treenailimme kerrankin aurinkoisella kentällä estejuttuja. Tavoitteena oli hioa lähinnä askeltekniikkaa eikä niinkään hyppyjä, eli menimme Kallen kanssa erikokoisia laukkoja ja tahdinmuutoksia. Hitaasta laukasta jouduimme hetken aikaa keskustelemaan, sillä ori tuntui kuin pomppivan paikallaan suoraan ylöspäin, jos yritin koota laukkaa. Kun tunsin oriin olevan mahdollisimman hyvin ohjissa, tulimme muutamia kertoja aivan todella pientä ristikkoa. Kalle hyppäsi oikein hyvin ja pysyi kerrankin hyvin kuulolla. Ollessani itse hieman kontrollifriikki, oli vaikeaa antaa hevoselle ohjaa ja antaa sen itse sovittaa askeleensa, joten tulimme pari kertaa liian esteen juureen, mutta sujui joten kuten näinkin. Virkistävää vaihteeksi keskittyä tekniikkaan ja oikeasti ratsastaa hevonen esteelle askel askeleelta, eikä vain hypätä niin isoa kuin pääsee. Kallekin tuntui jopa nauttivan vaihtelusta, vaikkakin olisi välillä halunnut vain kiitää minimaalisen ristikon yli mahdollisimman reippaasti. Onnistuneen treenin päätteeksi palkitsin oriin porkkanoilla ja rapsutuksilla, joita se ei tosin ehtinyt kovin arvostaa kuikuillessaan kavereidensa perään..

Hankivaellus Mellonissa 31.01.2015
1. Umpihangessa ratsastaminen on tehokas konsti kohentaa hevosen kuntoa. Millainen hevosesi on lihaksistoltaan nyt, ja kuinka reeni muskeleita kohdallanne harjoittaa?
Kallella on melko hyvä peruskunto, mutta kunnon kisalihakseen on vielä matkaa.. Hankiseikkailun päätteeksi oriilla on toivottavasti takapuoli hellänä kun joutuu kerrankin käyttämään kunnolla itseään päästäkseen eteenpäin.
- Kaman kommentti: Kalle oli näyttävän pörheä suomenhevosorhi ja kulki paksussakin hangessa rivakasti eteen. Lumessa ratsastaminen on tehokasta reeniä varmasti kisojakin silmällä pitäen!

2. Ratsastamme halki neljän nietoksiin peitetyn niityn. Miten hevosesi suhtautuu paksussa hangessa etenemiseen rauhallisessa vauhdissa?
Kallella on melko hyvä peruskunto, mutta kunnon kisalihakseen on vielä matkaa.. Hankiseikkailun päätteeksi oriilla on toivottavasti takapuoli hellänä kun joutuu kerrankin käyttämään kunnolla itseään päästäkseen eteenpäin.
- Kalle oli näyttävän pörheä suomenhevosorhi ja kulki paksussakin hangessa rivakasti eteen. Lumessa ratsastaminen on tehokasta reeniä varmasti kisojakin silmällä pitäen!

Näytä lisää päiväkirjamerkintöjä / piilota

3. Nostamme ravin. Vaellus kiemurtelee voltteja niityn laidalla. Tuntuuko apujen antaminen tai satulassa istuminen erilaiselta, kun pohjana on kinosta?
Apujen antaminen on käytännössä turhaa, koska Kalle tasan kulkee samaa tahtia kuin edellä menevä, olkoon rauhallista ravia tai kiitolaukkaa. Nuorena hevosena hankitreeni on sille uutta, joten askel nousee kyllä korkealle.
- Vaelluksella apujen antaminen usein melkein unhoittuu, jos hevosilla on tapana seurailla toisia varsinkin tempon suhteen. Minusta apujen antaminen tuntuu aavistuksen erilaiselta umpihangessa kuin vaikka maneesissa! Jotenkin hevonen uppoaa siihen niin hassusti :) Istuntakin horjuu toisinaan, vaikka sinulla se oli kyllä sangen tiivis.

4. Vuorossa on laukkaa, mutta villin nelin sijaan niin että hevoset ovat vanttuissa. Hamuaako hevosesi silti laukkaamaan lujempaa ja nykii ohjia?
Takuulla.
- Kiteytettynä näin! Kalle hinkui laukkaan jo kauan ennen kuin se olikaan vuorossa, ja pinkaisi lopulta toivomaansa askellajiin huimasti puhkuen. Harjoituslaukassa pysymiseksi piti neuvotella jonkun verran, kun kiitolaukka olisi ollut enempi oriin mieleen.

5. Reeni on kihartanut talvikarvaiset hevoset ja klipatuistakin kohoaa huurua. Kuinka hoidat hionneen hevosesi pakkasen paukkuessa?
Heitän villaloimen päälle sekä annan kultapojulleni kasan porkkanoita riippumatta oliko se nätisti vai ei, parhaansa se kuitenkin yritti. Luultavasti jään karsinaan vielä toviksi letittelemään Kallen pitkää harjaa ja otsatukkaa, vaikka heppakaverit niille naureskelisivatkin.
- Villaloimi on minustakin paras kuivatukseen näin talvikeleillä. Se kuivaa melko nopsasti, mutta kosteanakin lämmittää hevosta. Kaiken kukkuraksi Kalle on varmasti todella suloinen loimeen puettuna, ja ansaitsi porkkanat oltuaan edes himpun kiltisti. Minullakin on tapana letittää ruunien häntiä! Vaikka se ei olisikaan poikamaista… Kiitos osallistumisesta ja tervetuloa toiste myös! :)

Tarinaestekilpailut 27.06.2014, 1/9
Sotanorsuksi sutjakka suomenhevoseni syöksyi suurinpiirtein siveästi suoritukseen - satulahuoneen sisäpiirille suopeasti selviytyen siististi surman suorasta. Siltikin suurinumeroisesta sijastamme sekä sivuloikasta saa syyttää sekopäiseltä saippuaständiltä soivaa särisevän soittoäänen seuraamaa säikähdystä.
"Sotanorsu voittoon! Tästä tuli väistämättä tämä mieleen..."

Tarinaestekilpailut 06.06.2014, 2/5
Laidunkauden aloittaminen muutamaa päivää ennen kisapäivää ei ollut hyvä idea, sillä Kallen maha muistutti lähinnä halkeamaisillaan olevaa ilmapalloa. Radalla se ei kuitenkaan oriin vauhtia tai itsevarmuutta vähentänyt, vaikka kuski yritti jättimäisen okserin lähestyessä kiskoa ohjista selkä pelosta kyyryssä kuin puolustautuvalla siilillä. Valtavan ja hallitsemattoman loikan jälkeen onneton ratsastaja tietysti löysi itsensä maankamaralta, eli eikun häpeästä ämpäri päähän ja puomeja potkiskellen murjottamaan kentän laidalle.
"Tarina oli viimeiseen virkkeeseen saakka todella mielenkiintoinen ja hauska, mutta viimeinen virke jotenkin ei sopinut aiempaan kertomustyyliin. Tehtävänantoa oli noudatettu hyvin ja sanat liitetty tarinaan erinomaisesti. Tämä tarina kamppaili pitkin mielessäni gatinhan tarinan kanssa, mutta lopulta voitto meni hänen tarinansa puolelle. Tämä siis ehdottomasti voittoainesta myöskin ja ansaitsee täysin toisen sijan." Tuomarina Jannica



Näyttelymenestys

NJ / Näyttely 5/12 irtoSERT
NJ / Näyttely 2/12 irtoSERT

Kantakirjaus 18 + 19 + 18 + 19 = 74p KTK-II (Tilaisuuden korkeimmat pisteet)

Kilpailukalenteri

KRJ (13 sijoitusta)

31.01.2015 - Helppo A - VSR CUP - 7/111
10.07.2014 - Helppo A - Kutsu - 1/40
13.07.2014 - Helppo A - Kutsu - 5/40
14.07.2014 - Helppo A - Kutsu - 4/40
09.02.2015 - Helppo A - Kutsu - 2/30
26.02.2015 - Helppo A - Kutsu - 5/30
28.02.2015 - Helppo A - Kutsu - 2/30
18.04.2015 - Helppo A - Kutsu - 1/40
24.04.2015 - Helppo A - Kutsu - 5/40
28.04.2015 - Helppo A - Kutsu - 1/50
29.04.2015 - Helppo A - Kutsu - 6/50
01.05.2015 - Helppo A - Kutsu - 1/50
03.05.2015 - Helppo A - Kutsu - 7/50
03.05.2015 - Helppo A - Kutsu - 6/50

ERJ (19 sijoitusta)

24.06.2014 - 110cm - Kutsu - 5/40
18.06.2014 - 110cm - Kutsu - 6/40
22.06.2014 - 110cm - Kutsu - 2/40
10.07.2014 - 110cm - Kutsu - 1/50
03.07.2014 - 110cm - Kutsu - 5/40
06.07.2014 - 110cm - Kutsu - 1/30
06.07.2014 - 110cm - Kutsu - 5/40
28.02.2015 - 110cm - Kutsu - 3/30
04.02.2015 - 110cm - Kutsu - 3/40
18.02.2015 - 110cm - Kutsu - 3/30
16.04.2015 - 110cm - Kutsu - 4/30
17.04.2015 - 110cm - Kutsu - 3/30
15.04.2015 - 110cm - Kutsu - 3/30
15.04.2015 - 110cm - Kutsu - 1/30
11.04.2015 - 110cm - Kutsu - 1/40
13.04.2015 - 110cm - Kutsu - 6/40
27.04.2015 - 110cm - Kutsu - 6/60
30.04.2015 - 110cm - Kutsu - 3/60
16.04.2015 - 110cm - Kutsu - 1/40

KERJ (8 sijoitusta)

25.01.2015 - CIC1 - Kutsu - 4/30
26.01.2015 - CIC1 - Kutsu - 1/30
19.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 3/30
15.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 3/28
23.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 2/40
24.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 6/40
16.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 5/40
03.03.2015 - CIC1 - Kutsu - 6/40


Ulkoasu © M Layouts ja marcus_and_sue | virtuaalihevonen